torstai 30. kesäkuuta 2011

Multikulttuurisarkkitehtooninen Kerkyra

Maanantaina aamukävelyn, lakon aihettaman sähkökatkon jälkeen saamiemme lounaan ja ostosten ja paikallisen ravintolan pitäjätytön europoliittisen haastattelun jälkeen suuntasimme veneen keulan kohti Korfua eli Kerkyraa. Mukavan sivutuulen saattamina saavuimme Benitsesin kylään eli Soilen ja Iiron 30 vuoden takaiseen tapaamispaikkaan, mutta harmiksemme satama oli täynnä. Suunnaksi otettiin sitten Korfun kaupunki, minne vanhan linnoituksen alle saimme laituripaikan toinen toistaan isompien moottorijahtien viereen. Korfun Unescon maailmanperintölistalle päässyt komea vanha kaupunki alkoi läheltä satamaa, joten lähdimme siis sinne illallispaikkaa metsästämään. Hyvää ruokaa löytyikin taas pöydän täydeltä ja kaniinia, karitsaa, possua, mustekalaa, kreikkalaista salaattia ja retsinaa maistettuamme piipahdimme vielä kävelykatu Listonilla virvokkeella. Vaikka oli maanantai-ilta, kuppilat olivat täynnä paikallisia puheensorinan täyttäessä ilman. Turisteja ei kaupungissa keskipäivää lukuunottamatta juurikaan näkynyt, viettävät ilmeisesti iltojaan saaren lomarannoilla.




Tiistaina oli ohjelmassa tarkempi tutustuminen Korfun kaupunkiin ja saareen. Aamupäivän kiertelimme vanhan kaupungin kapeilla kujilla putiikeissa pyörien ja datapaketillista sim-korttia bloginkirjoitus-IPadiin etsien. Lounaan jälkeen vuokrasimme saarikiertelyä varten tilaihme-Micran, joka kylläkin osoittautui loistavan kokoiseksi autoksi saaren kapeille vuoristoteille ja kaupunkipysäköinteihin. Paikallisetkin tuntuivat suosivan tämän kokoluokan autoja, mutta aika montaa niistä oli rusikoitu vielä pienemmiksi. Meidän vuokra-autommekin oli päässyt useita kertoja pikkukontakteihin. Päivän saarikierroksen ohjelma oli kulttuuripainotteinen, joten äijäosasto suuntasi suosiolla veneelle siivous- ja huoltotoimiin. Pohjasen pojat ja naisväki suunnistivat taas autolla ensin väärälle tielle ja sitten toiselle väärälle tielle, mutta tätä teemaa jatkaen päätyivät lopulta kuitenkin Achilleonin palatsille eli Itävallan keisarinna Sissin Kreikan pakopaikkaan. Palatsi puistoineen olikin erittäin komea korkean sypressi- ja oliivipuiden reunustaman mäen päällä sinisen meren loistaessa alhaalla. Palatsilta matka jatkui päivän Käännyttiin taas risteyksestä väärään suuntaan -teemaa jatkaen Korfun länsirannikolle Palaiokastritsaan, missä korkeiden rantatöyräiden keskellä oli hienoja laguuneja ja luostari mäenharjalla. Pitkän maisemienihailun jälkeen suuntasimme veneelle, missä saimme nauttia äijäkerhon loihtimaa kanaruokaa.




Keskiviikon aamuohjelmassa oli äijien ajoretki ja kaupungilla pyörimistä muiden osalta. Auto suunnattiin tänään Korfun korkeimmalle huipulle saaren pohjoisosaan. Taas kerran ajauduimme ehkä tiukoista ajotilanteista, ehkä hämäävistä opasteista johtuen väärälle tielle, mutta tie osoittautui erittäin mieleenkiintoiseksi kiipeillen kärrypolun levyisenä mutkitellen läpi pienten kylien. Kylien raiteilla vanhat mammat ja pappat istuskelivat tervehtien myös turistiporukkaamme. Lukuisten serpentiinimutkien jälkeen päädyimme takaisin oikealle suunnalle ja pysähdyimme vuorikylään lounaalle. Paikallinen ravintolanpitäjä tarjoili erinomaiseen valkosipulileipien yms. lisäksi vilkkaasti ja näyttävästi elehtien kommenttejaan Kreikan tilanteesta ja kotomaamme kuultuaan näytti jotain paikallista käsimerkkiä Olli Rehnille. Kovin hän oli kiukustunut myös kotimaansa tohtoreihin tai lääkäreihin, jotka kuulemma ovat tyhjentäneet maansa rahasta. Lounaan jälkeen piipahdimme vuorenhuipulla suuntaamassa katseitamme mm. Albanian kivisille kukkuloille. Korfun kaupungissa Lauri oli tällä välin suunnannut linnoitukselle, missä pääsy korkeimmille valleille estyi ikävästi portinvartijoiden lakon takia.




Iltapäivästä oli aika irroittaa köydet Kerkyran rannasta ja suunnata keula etelään. Alkuun pääsimme mukavasti purjehtimaan myötäiseen ja heräsi ajatus purjehtia yön yli, mutta Korfun eteläkärjen ohitettuamme tuuli loppui, ja jäljellejäänyt sivusta hakkaava aallokko sai meidät lopettamaan päivän Lakkaan Paxin saarelle. Satama osoittautui ankkurointihässäkän jälkeen erittäin idylliseksi ja lahdelle olikin ankkuroitunut parikymmentä purjevenettä, joista kumiveneet pikkumoottoreineen kuskasivat porukkaa satamaan illalliselle ja takaisin. Meillä kuitenkin oli vatsat täynnä itse tehtyä pastaa ja jätimmekin kylään tutustumisen ja kumiveneen vesillelaskun aamuun.

Teksti: Joose. Kuvat: Lauri

Location:Γαΐου-Λάκκας,Παξών,Kreikka

1 kommentti: